Kolin Kotiseutuyhdistys Ry:n syntymiseen johtaneet tarpeet

Alussa oli Ari, Sutka, ja kymmenien, jopa satojen vuosien takaa esi-isien jokapäiväisessä elämässään käyttämää talous- ja käyttöesineistöä. Ari Koistinen ymmärsi jo varhaisnuoruudessaan esi-isien työn ja vanhojen esineiden arvon ryhtyessään keräämään kotiseutunsa ympäristöstä jo tarpeettomaksi käyneitä esineitä. Keräämiään esineitä Ari vei kotiinsa Sutkanvaaraan mäkisiä ja kivisiä kinttupolkuja repussaan kantaen tai selässään raahaten. Arin tahto oli horjumaton siitä että hänen keräämänsä esineistö museoidaan nimenomaan Kolin-kylälle.

Kun asiasta kiinnostuneet kyläläiset tarjoutuivat auttamaan Aria käytännön asioissa ja viemään asioita eteenpäin Ari yleensä säikähti, ja pelkäsi menettävänsä rakkaat aarteensa johonkin tuntemattomaan. Vihdoin 1980 vuoden lopulla, ja 1990 vuoden alussa Ari suostui ehdotukseen, että aitoissa olevista esineistä noin puolet siirretään Kolin Retkeilymajan tiloihin, jossa kyläläiset talkoovoimin iltaisin puhdistivat niitä.

Vuonna 1993 sitten koitti se päivä, jolloin Ari lähti iäisyysmatkalle jättäen kaiken maanpäällisen jälkipolville. Arin esinekokoelma jäi hänen testamenttinsa mukaisesti sisaren pojalle Reino Meriläiselle, ja tämän vaimolle Paula Meriläiselle. Reino ja Paula halusivat noudattaa Arin tahtoa ja luovuttaa esineistön sekä vastuun siitä jollekin Kolilaiselle yhdistykselle tai seuralle, mutta kaikista yrityksistä huolimatta sellaista vastuunkantajaa ei silloin löytynyt.

Alkoi armoton miettiminen kolilaisten kesken, jotka olivat huolissaan Arin kokoelman tulevaisuudesta. Tuolloin mietittiin olisiko se Kolin museo vai peräti joku yhdistys, joka kantaa vastuun esineistä yhdistyksenä. Niin kuin sanonta kuuluu, köyhänä ei ole hyvä olla, niin tässäkin tapauksessa, ja taka- ajatuksena myllersi epäonnistumisen pelko.

Vuoden 1996 keväällä Metsäntutkimuslaitoksen Kauko Salon toimesta tuli kokouskutsu. Kokoontuminen tapahtui Kolin Kansallispuiston tutkimusasemalla. Paikalla olivat läsnä Kauko Salo, Ylermi Rekola, Unto Korhonen, Esko Poutiainen,  Pohjois-Karjalan museosta kaksi johtajatason asiantuntijaa, sekä Salon mukana ollut opiskelija, joka toimi kirjurina. Keskustelu rönsyili Arin esinekokoelman ympärillä kiivaana, kunnes Kauko Salo ilmoitti Metsäntutkimuslaitoksen kustantavan Retkeilymajan tiloissa olevan esineistön luetteloinnin. Luetteloinnin jälkeen esineistö sijoitettiin Kolin Retkeilymajan vinttitiloihin, jonne rakennettiin hyllystö Unto Korhosen toimesta. Näin puolet Arin kokoelmista saatiin luetteloitua kirjallisesti. Aika vieri eteenpäin ja kyläläisten miettiessä miten tästä eteenpäin, mutta rahapulan vuoksi ei oikein osattu eikä uskallettu ryhtyä tositoimeen. Mutta sitten vuoden 1997 alkupuolella alkoi tapahtua, kun vuoden alussa saapui Kolille uusi Kolin Kansallispuiston johtaja Lasse Loven ja hänen vaimonsa Irja-Leena. Heillä oli halu tutustua Kolilaisiin, sekä innostusta kylän kehittämismahdollisuuksien kartoitukseen. Heistä sukeutuikin vilpittömiä kannustajia sellaisen yhdistyksen perustamiseen, joka kantaisi vastuuta Kolin kulttuurin perinnöstä. Etelän hiihtoloman aikoihin Lasse Loven ideoi Kolin historian kerrontaa monien Kolilaisten toimesta heidän omalla tyylillään etelänturisteille. Näitä kerronta - iltamat oli Kolin hotellissa, ja Loma-Kolilla. Tämä esiintyminen innosti ja valoi uskoa siihen että, Kolilla on arvokasta kulttuuri- ja perimäkalleuksia, joiden eteen kannattaa ponnistella. Piste i:n päälle oli kun Lovenit lupautuivat antamaan tietotaitoa, sekä käytännönapua perustamisvaiheessa, ja olla mukana seuran toiminnassa.

Kolin kotiseutuyhdistys ry. perustettiin 2.5.1997 Kolilla. Perustajajäsenet olivat Esko Poutiainen, Unto Korhonen, Lasse Loven , Irja- Leena Loven, Suoma Martikainen, Tuomo Saarelainen, Osmo Tolvanen ja Sulo Eskelinen.

25.07.1997 helteisen, heinäkuisen päivän iltana kokoontui Kolin kotiseutuyhdistys ry.  Sutkaanvaaraan, jossa Reino ja Paula Meriläinen luovuttivat Arin Koistisen harvinaisen esinekokoelman kaikilla omistusoikeuksilla ja vastikkeetta Kolin kotiseutuyhdistys ry:lle. Kokoelmaan kuului kotitalousesineistön, sekä erilaisten käyttöesineiden lisäksi rahakokoelma, sekä käsitöitä. Käsityöt Ari Koistinen oli tehnyt lähinnä puukko työkalunaan sodan kurimuksessa vuosina 1939-1945, Ari oli molempien sotien veteraani. Tämä luovutusilta jäi varmasti kaikille unohtumattomasti mieliin. Makunautintoina tilaisuudessa olivat Suoma Martikaisen leipomat pullat ja ruisleipä nuotiokahvin kera. Allekirjoituksen aikana Arin itsensä rakentama savusauna pölläytteli aromikkaita savujaan. Tilaisuudessa laulettiin kotiseudulle nostalgisia kauniita lauluja. Aurinkokin hymyili tyytyväisenä lähettäessään lämpimät iltasäteensä ennen laskeutumistaan.